Miksi jooga?

FaceBook ryhmässä Vaasan astangajoogit kysymys "Miksi olet aloittanut astangajoogan ja mikä on saanut sinut jatkamaan?" Mielenkiintoista pohdittavaa :) 
Liity ryhmään, jossa voidaan jakaa ajatuksia ja tukea harjoittelua, jos vain kiinnostaa. 

Tässä oma pohdintani: 
Itse aloitin aikalailla tasan 12 vuotta sitten viikonloppuintensiivillä Loko Löfgrenin opettamana Vaasassa (opetti tuolloin Helsingin astanga koululla). Itse olin ennen astangaa harjoittanut jonkun verran muunlaisia joogaharjoituksia/suuntauksia. En muista olisiko ollut mitään erityistä syytä miksi menin astanga kurssille. Olin vain tosi kiinnostunut ja jooga jo muutenkin kiinnosti, niin halusi kokeilla viikonlopun kestävää kurssia. Aloin heti viikonlopun jälkeen harjoittelemaan astangan asanoita (joogassa tehdyt asennot) kotona. Itsenäinen harjoittelu oli jo tuttua, kun vielä teini iässä asuin vanhempien kanssa maalla, josta 10 km keskustaan, eikä Laihian keskustassa ainakaan tietääkseni ollut joogaa - silloin harjoittelin silloin tällöin kotona. Jotenkaan silloin ei edes ollut halua ryhmään vaan jotenkin olin omaksunut näkemyksen, että jooga on itsenäinen harjoitus. Astangaan kuitenkin halusin opettajan ja opiskelupaikka Helsingista olikin ehdoton valinta, kun halusin harjoitella astangaa joogakoululla säännöllisesti. 

Vajaa pari vuotta Helsingissä kunnes muutto Vaasaan ja siitä säännöllisesti retriiteille kesäisin tai joulun aikoina + Intia reissut. Pisimmän Intia reissun aikana kuitenkin itsekseni ajattelin (vaiko oivalisin), että olikin mentävä kauas ymmärtäekseen, että minnekkään ei tarvitse mennä ♥
Tokikin on ihanaa ja näen tärkeänä jos vain ajoittain pystyy harjoittamaan opettajan kanssa.

Mikä on saanut jatkamaan? Ehkäkin tietynlainen tarve, "henkisyys", yhteys. Ajattelen joogan tänä päivänä olevan osa elämää, joka tulee olemaan aina osa sitä. Astangan olen kokenut itselle sopivimpana asana harjoituksena, kun se voimakkaasti tuo läsnäoloa tietyn haastavuuden vuoksi, herättää tietoisuutta ja tietynlaista ymmärrystä omista toimintatavoistani, sekä meditativinen harjoittelelu mahdollistuu systemaattisen järjestyksen myötä; myös asangan filosofia (patanjalin sutrat) on opettavainen. 

Toki kiinnostunut muistakin joogafilosofisista/meditaatio suuntauksista - niissä vaan erilaiset tekniikat "samaan". Pääsääntöisesti harjoitan asatangaa kun itselleni toimivin ja koen että asanaharjoitusta tarvitaan. Tokikin meditaatioharjoituksinkin saavutetaan tuota meditatiivisuutta ja voidaan vaikuttaa kehoon, mutta jos nyt ajatellaan että mieli ja keho on sidottuna toisiinsa, niin mieleen voidaan siis vaikuttaa kehollisinkin harjoituksin ja tokikin ihan asanat siksi, että ne kuitenkin tuovat kehollista hyvinvointia ja jos keho ei toimi, niin vaikutus mieleen. 

Tragerin (keho/mieli) hoito, jota harjoitan lähtee meditatiivisesta "filosofiasta" (eli näkemys jooginen), jonka kautta myös paljon oivaltanut kuinka käsi kädessä mieli ja keho toimivat, joka myös tuonut tietoisuutta/ymmärrystä itsestä ja joogasta syvemmin. Tämä siis lisännyt myös "syytä" harjoitukseen. Yksi syy myös jatkamiseen on ollut se että jooga on rikkonut ajatusmalleja, joita meille tulee paljon ulkopuolelta. Niin kotoa, koulusta, koko yhteiskunnasta - olemme jo sitä mitä mitä meidän "täytyy" olla ♥

Lyhkäisyydessä siis harjoitan siksi että voisin "elää sisimmästäni" tietoisesti ja toivon että muutkin voisivat. Uskon että ihmiset aistivat hyvin tietoisesti tai alitajuisesti ihmisten tunnetiloja/energioita ja jos moni elää sisimmästään, niin se voisi välittyä/tarttua. 
Tietoinen maailma ♥

Lisäys:

Tapa joten harjoitamme joogaa matolla voisi heijastua tapaan kuinka elämme, kuinka suhtaudumme haasteisiin, vaikeuksiin, mutta myöskin helppoihin asioihin (asanoihin/jooga asennot). Oppimalla harjoituksesta voitaisiin myös muutta tapaa olla ja suhtautua muussa ajassa kuin harjoituksessa. Itsestä mielenkiintoista harjoituksessa se kuinka paljon se peilaa omaa elämää - tapaa suhtautua asioihin, pelot, epämukavuus alueet, perfektionistisuus, välttely, nopea/hidas harjoittelu, mutta myös ihan positiivisemmatkin tunteet  sekä piilossa olevat yllättävätkin tuntemukset. Matolla voidaan opetella aika "turvallisesti" näistä neutraalimpaan suuntaan, joka toivon mukaan helpottaa tapaa käsitellä/toimia/suhtautua "arjessa" (ei matolla/tynyllä/ollessa - miten kukakin joogaa/tietoisuutta harjoittaa). Toisin sanottuna harjoitus purkaa tiettyjä malleja joita opitaan, toistetaan ja jotka turhia, jotta voitaisiin elää täydempää elämää. 
Yoga sutrasta (yksi joogan filosofinen teos): jooga on mielen liikkeiden pysäyttämistä.
Eli kun mieli hiljentyy, niin voimme kokea syvintä olemustamme; sisintämme.

Joogan harjoittelussa tietynlainen "uppotuminen” kiinnostaa minua erityisesti ehkä siksi että silloin mieli ei tee/ajattele mitään. Tunne voi olla erityisen vapauttava ja tunne/kokemus jonkinlaisesta yhteydestä/samaistumisesta, jota ehkä vaikea kuvailla. Arjessa myös helpompaa toimia tuntemusten/sydämen/sisimmän mukaan, kuin sitten mielen ♥